Oppimistyylejen tutkimus on saanut alkunsa ihmisen havaitsemistapoja koskevasta tutkimuksesta, joka kohdistui havaitsemistyylien eroihin ja täsmällisemmin siihen, kuinka paljon ärsykekenttä vaikuttaa yksilön havaintoon. Tutkimus tuotti perusulottuvuuden kenttäsidonnaissuudesta ja kentästä riippumattomuuteen. Kyseessä ei ole jyrkkä dikotomia, vaan teorian mukaan yksilöllö on taipumus kallistua jompaankumpaan suuntaan. Ihmisten luokittelu oppimistyylin mukaan on nykykäsityksen mukaan kuitenkin jo vanhentunut käytäntö: ei ole tieteellisiä todisteita siitä, että oppiminen olisi tehokkaampaa ”omalla” tyylillä. Meillä on mieltymyksiä ja tapoja, mutta emme ole rajoitettuja oppimaan esim. tietyllä aistilla.
Oppimistyylit ovat pysyväisluonteisia tapoja asennoitua oppimiseen tai lähestyä oppimistehtäviä; mieltymyksiä oppia tietyllä tavalla. Yksilöllä voi olla ajasta ja tehtävän luonteesta suhteellisen riippumattomia tapoja orientoitua ja asennoitua oppimistehtäviin ja opiskeluun yleisimminkin.
Oppimis”tyylit” ovat siis tapoja asennoitua oppimiseen tai lähestyä oppimistehtäviä; mieltymyksiä oppia tietyllä tavalla. Niitä voi ja kannattaa kehittää, tukea, monipuolistaa. On syytä kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin eroihin erilaisuuksiin, kuten eroihin temperamentissa, tiedollisissa valmiuksissa, motivaatiossa, itsetunnossa, käsityksissä itsestä oppijana, opiskelutaidoissa, asenteissa, elämäntilanteessa.
Opiskelijat ovat monessa suhteessa myös samanlaisia: Oppimisen kannalta kaikille keskeistä on välittäminen, turvallisuus, epäonnistumisten salliminen, kiinnostuksen herättäminen ja itseluottamuksen vahvistaminen.
Ks. myös Opiskeluorientaatio sekä Oppimisstrategiat luvussa 3.1 Kognitiivinen oppimiskäsitys
Väite 1: Modaliteetit kehittyvät tässä järjestyksessä
Väite 2: Kinesteettinen ja taktiilinen modaliteetti säilyvät useimmilla vahvoina pitkään
Väite 3: Oppimistyylejä voi kehittää, opetuksella suuri merkitys tässä
Oppimistyyli perustuu siihen, mistä vaiheesta mieluiten oppimisen aloittaa, tai siihen, mikä vaihe on mieluisin, missä viihtyy parhaiten:
Ks. myös 4.2 Kokemuksellinen oppiminen.
Elää nykyhetkessä, “tässä-ja-nyt”. Haluaa kokeilla kaikkea mahdollista, on taipuvainen toimimaan ensin ja ajattelemaan vasta jälkeenpäin. Nauttii tajunnanvirtatekniikoista ja aivoriihistä, on luonteeltaan seurallinen ja pitkästyy herkästi asioiden hitaaseen etenemiseen.
Jättäytyy mielellään taka-alalle pohdiskelemaan asioita hankkimansa tiedon ja kokemusten pohjalta. Harkitsevainen ja varovaisuuteen taipuvainen. Kuuntelee muita ja tekee heistä havaintoja, pitää itse omista toimistaan matalaa profiilia, on suvaitsevainen muita kohtaan.
Yhdistää mielellään teoriat ja käytännön kokemukset ja tekee näiden perusteella omat päätelmänsä. Toiminta on loogista ja kokonaisvaltaista. Taipumusta täydellisyyden tavoitteluun ja pitkälliseen harkintaan mahdollisimman suuren varmuuden saavuttamiseksi ennen käytännön toimiin ryhtymistä.
Haluaa kokeilla uusia ideoita ja teorioita selvittääkseen, toimivatko ne käytännössä. Ryhtyy herkästi tuumasta toimeen ja on kärsimätön asioiden tyhjänpäiväiseen märehtimiseen. Käytännöllinen ongelmien ratkoja, jonka mielestä aina on olemassa jokin uusi, parempi ja toimivampi tapa asioiden ratkaisemiseksi.
Ks. myös www.tenviesti.fi/oppimistyylienkuvaus.htm.
cft.vanderbilt.edu/guides-sub-pages/learning-styles-preferences