Yhdysvaltalainen tanssipedagogi Anne Green Gilbert on kehittänyt menetelmän nimeltä ”BrainDance”, jossa tuetaan aivojen kehitystä liikkuen ja tanssien (Gilbert 2006; Creative Dance Center 2013). BrainDance on yksi esimerkki tanssin ja somatiikan vuorovaikutuksessa luoduista lähestymistavoista kehollisen harjoittamiseen, jonka tavoitteena on tukea ihmisen kokonaisvaltaista kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Tällaiset menetelmät perustuvat sensomotorisen ja kognitiivisen järjestelmän yhteenkietoutuneisuuteen ja ymmärrykseen siitä, että aivot tarvitsevat liikettä kehittyäkseen.

Menetelmien yhteydessä esiintyy usein termi kehitykselliset liikemallit (developmental movement patterns). Kehitykselliset liikemallit rakentuvat primitiivisten refleksien pohjalta ja kehittyvät yhä monimuotoisemmiksi toiminnalliseksi liikeketjuiksi ja -tapahtumiksi. Samalla kehittyy sisäinen lihas-hermojärjestelmä, joka on sekä motorisen toiminnan että kognitiivisten prosessien syvärakenne. Tämä hienojakoinen ja monimutkainen järjestelmä rakentuu varhaisina ikävuosina aktiivisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja ympäristön kanssa. Se ilmenee sujuvina liiketapahtumina ja kinesteettisenä ketjuna, jossa koko keho toimii tarkoituksenmukaisesti ja integroidusti. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tietystä kehonosasta alkava liike vaikuttaa ketjunomaisesti koko kehoon, jolloin muut kehonosat sopeutuvat ja tulevat mukaan liiketapahtumaan tarkoituksenmukaisella tavalla. (Hackney 2002, 17.) Esimerkiksi kääntyminen vatsalta selälle on monimutkainen liikemalli, jossa lapsi käyttää kehoaan kokonaisvaltaisena systeeminä. Erityisesti tässä liikemallissa aktivoituu ristikkäinen yhteys (cross-lateral connectivity), joka on yhteydessä oppimisvalmiuksiin (Jaakkola 2012, 54).

Lihas-hermojärjestelmä rakentuu asteittain kokonaisvaltaisiksi kehonyhteyksiksi, jotka muodostavat pohjan kaikelle liikkumiselle, aktiiviselle toiminnalle, vuorovaikutukselle, keholliselle kommunikaatiolle ja ilmaisulle. Peggy Hackneyn mukaan seuraavat keholliset yhteydet ovat läsnä ja toimivat integroituneessa lihas-hermojärjestelmässä:

  1. hengitys (breath support)
  2. keskus–ääreis-yhteys (core-distal connectictivity)
  3. pää–häntä-yhteys (head-tail connectivity)
  4. yläkeho–alakeho-yhteys (upper-lower connectivity)
  5. kehon puolten yhteys (body-half connectivity)
  6. ristikkäinen yhteys (cross-lateral connectivity). (Hackney 2002, 13.)

Tämä integroitunut systeemi luo turvallisen ja mukautuvan perustan kaikelle toiminnalle, oppimiselle ja vuorovaikutukselle fyysisessä ja sosiaalisessa maailmassa. Kehittyäkseen se tarvitsee aktiivista fyysistä toimintaa monipuolisessa ympäristössä. Rajoittunut ja kapea-alainen toiminta hidastaa yhteyksien rakentumista. Puutteellisesti rakentuneet yhteydet voivat johtaa kompensoiviin malleihin. Niillä on osansa myös oppimisvaikeuksien kehittymisessä. Motorisiin haasteisiin liittyvä arkuus, varovaisuus ja turvattomuus tuottavat myös vaaratilanteita, jolloin lapsi voi alkaa vältellä aktiivista toimintaa ja vuorovaikutusta. Tästä voi alkaa monimutkainen kierre, jossa negatiivinen palaute ja turvattomuuden tunne kasvavat entisestään. (Goddard Blythe 2004, 4–9; Hackney 2002, 11–12; Thelen 2008, 11–116; ks. myös Syväoja et al. 2012, 21.)

Kehonyhteyksien peruskaavat ovat ohjelmoituina hermojärjestelmäämme varhaisista kehitysvaiheista saakka. Erilaisten oppimisvaikeuksien ja hahmotusongelmien kanssa elävillä eri-ikäisillä ihmisillä nämä yhteydet ovat epäselvät. (Hackney 2002, 19.) Kehityksellisten liikemallien harjoittelu missä tahansa elämänvaiheessa mahdollistaa kehonyhteyksien ja hermoverkkojen ”uudelleenkaavoittamisen”. Tästä lähtökohdasta on kehitetty erilaisia tanssi- ja liiketerapeuttisia lähestymistapoja ja kehollisen harjoittamisen menetelmiä, kuten Body-Mind Centering, Bartenieff Fundamentals, sekä edellä mainittu ”BrainDance”. Näillä menetelmillä voidaan tukea kehityksellisten liikemallien rakentamista myöhemmissä kehitys- ja ikävaiheissa. (Hackney 2002, 19.)

Kehitykselliset liikemallit ja kokonaisvaltainen kehollinen integraatio ovat toiminnallisuuden perusta, joka myös tuottaa ensisijaisen kokemuksen maailmassa olemisesta ja sen luonteesta. Turvallisuus, luottamus ja mielihyvä kannustavat lasta tutkimaan maailmaa aktiivisesti. Liikemallit ovat siis kokonaisvaltaisen kehityksen, hyvinvoinnin ja kaiken oppimisen perusta. Myös kommunikaatio-, vuorovaikutus- ja ilmaisukykymme rakentuvat kehityksellisten liikemallien ja kehollisen integraation varaan.

Lähteet

Creative Dance Center. 2013. BrainDance. creativedance.org/about.

Gilbert, Anne Green. 2006. Brain-compatible Dance Education. Reston, VA: NDEA: AAPHERD.

Goddard Blythe, Sally. 2009. Attention, Balance and Coordination: The A.B.C. of Learning Success. Chichester: John Wiley & Sons.

Hackney, Peggy. 2002. Making Connections: Total Body Integration Through Bartenieff Fundamentals. Amsterdam: Gordon and Breach.

Jaakkola, Timo 2012. ”Liikunta ja koulumenestys.” Teoksessa Teija Kujala, Christina Krause, Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä (toim.). Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti: Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Opetushallitus, muistiot 2012:1, 53–63. researchportal.helsinki.fi/fi/publications/aivot-oppimisen-valmiudet-ja-koulunkäynti-neuro-ja-kognitiotietee

Syväoja, Heidi, Kantomaa Marko, Laine Kaarlo, Jaakkola Timo, Pyhältö Kirsi & Tammelin Tuija. 2012. Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus – lokakuu 2012. Muistiot 2012: 5. Opetushallitus. researchportal.helsinki.fi/en/publications/liikunta-ja-oppiminen-tilannekatsaus-lokakuu-2012

Thelen, Ester. 2008. ”Grounded in the World: Developmental Origins of the Embodied Mind.” Teoksessa Willis F. Overton, Ulrich Müller & Judith L. Newman. (toim.). Developmental Perspectives on Embodiment and Consciousness. New York: Lawrence Erlbaum, 99–129.