Taustaa
Behaviorismi perustuu John B. Watsonin tutkimuksiin 1910-luvulta lähtien. Hän taas perusti tutkimuksensa Ivan Pavlovin eläintutkimuksiin.
Behaviorismi edustaa äärimmilleen vietyä kasvatusoptimismia. Luonnontieteiden kehitys vaikutti behaviorismin nousuun. Tarkastelun kohteena oppimisen alkeisilmiöt, jotka ilmenevät reagointina ja havaittavina käyttäytymisen muutoksina.
Perusajatus
Käyttäytyminen on kuvattavissa ja selitettävissä objektiivisesti havaittavien ärsykkeiden ja reaktioiden avulla eikä sen selittäminen edellytä sisäisten prosessien mukanaoloa.
Yksinkertaisimmillaan oppiminen behaviorismin näkökulmasta on tottumista ympäristön säännönmukaisuuksiin, tarkoituksenmukaisten reaktioiden vahvistumista ja epätarkoituksenmukaisten reaktioiden häviämistä: reaktiot liittyvät ärsykkeisiin.
Keskeisiä käsitteitä
Klassinen ehdollistuminen
Ehdoton (merkityksellinen) ärsyke kirvoittaa toistuvasti ehdottoman reaktion, esim. ääni kirvoittaa pelästymisen. Kun ehdottoman ärsykkeen yhteydessä esiintyy toinen, ehdollinen (merkityksetön) ärsyke, aiheuttaa pian sekin saman reaktion, yksinkin. Esim. ääni ja kuva kirvoittaa pelästymisen; myöhemmin pelkkä kuva aiheuttaa pelästymisen.
Instrumentaalinen/operantti ehdollistuminen
Liittyy toiminnan vaikutuksen oppimiseen, ennakointiin (käsite perustuu E.L. Thorndiken eläinkokeisiin). Mahdollistaa käyttäytymisen muovaamisen etenkin eläimillä. Ihmisillä käyttäytymisterapia, käyttäytymisen muuttaminen voi perustua tällaisiin oppimisen lainalaisuuksiin. Sovellettu myös opetuksessa (ohjelmoitu opetus).
Vahvistaminen / vaikutuksen laki
Toiminnan seuraukset vaikuttavat käyttäytymiseen. Onnistumiseen johtava toiminta lisääntyy, epäonnistumiseen johtava vähenee.
Ketjuuntuminen ja sammuminen
Ärsykkeet voivat ketjuuntua, ehdollisen ja ehdottoman ärsykkeen välinen assosiaatio voi sammua tai palautua.
Yleistyminen ja erikoistuminen (diskriminaatio)
Ärsykkeet voivat yleistyä tai erikoistua (diskriminoitua). Ärsykkeet eivät yleensä ole yksilön itsensä säädeltävissä.
Palkkiot ja rangaistukset
Behaviorismissa keskeistä on palkkioiden ja rangaistusten vaikutus oppimiseen, vrt. vahvistamisen t. vaikutuksen laki.
Ohjelmoidun opetuksen periaatteita (Skinnerin mukaan):
- Opetuksen tavoite tulee määritellä käyttäytymiseen viittaavin käsittein
- Oppimistehtävä on jaettava osatehtäviin
- Ohjelman kussakin osiossa oppilaalta tulee vaatia jokin näkyvä reaktio
- Reaktiota on seurattava välitön vahvistus
Behaviorismin vaikutuksia opetukseen
Positiivisen vahvistamisen ja palautteen merkitys kasvoi ja opettajan, opetussuunnitelman ja opetusohjelman aktiivinen rooli korostui. Oppilaan aktiivinen rooli vähentyi: behaviorismissa oppilaat nähdään opetuksen kohteina, ei oppimisen subjekteina, toimijoina.