Taustaa
Motivaatio, kuten kasvatus ja oppiminenkin, on monimerkityksinen ja vaikeasti määriteltävä ilmiö. Vaikka termiä käytetään arkikielessä yleisesti, ei yhdenmukaista motivaatioteoriaa ole olemassa.
Abraham Maslowin näkemys motivaatiosta on monelle tuttu. Hän loi 1950-luvulla ns. tarvehierarkiateorian, jonka mukaan ihmisen toiminta määräytyy kulloinkin vallitsevan tarpeen mukaan; tarpeiden tärkeysjärjestys tämän teorian mukaan on hierarkinen. Perustarpeet tulisi täyttää ensin, vasta sitten voisivat ylemmät tarpeet, kuten itsensä toteuttaminen, toteutua.
Myös Sigmund Freudin näkemykset vieteistä ihmisen toimintaa ohjaavina voimina ovat laajasti tunnettuja. Kuten tarvehierarkiaakin, Freudin näkemyksiä on ankarasti arvosteltu, ja nämä teoriat voidaan nähdä oman aikansa tuotteina.
Hieman uudempaa motivaatiotutkimusta edustaa mm. attribuutioteoria, joka tarkastelee ihmisten antamia selityksiä omasta ja toisten toiminnasta. Teoria perustuu ajatukseen, että syysuhteiden arviointi ihmiselle luonnollista. Kausaaliattribuutiot ovat yksilöiden antamia selityksiä toimintansa syistä. Myös tavoiteorientaatioteoriat liittyvät motivaatioon.
Perusajatus
Motivaatio on psyykkinen voima, joka ohjaa, suuntaa ja ylläpitää yksilön toimintaa. Se ilmenee valintoina, toimintana, toiminnan pysyvyytenä ja intensiteettinä.
Kun toiminta tai oppiminen on riippuvaista ulkoisista palkoista, kuten esimerkiksi hyvästä koenumerosta, opettajan palautteesta tai vanhempien kiitoksesta, puhutaan ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoinen motivaatio on usein yhteydessä pintaprosessointiin: oppija ei ole kiinnostunut opittavasta asiasta tai oppimisesta sinänsä, vaan sen seurauksista, jolloin suhde oppimiseen on pinnallinen.
Kun toiminta tai oppiminen on sisäisesti motivoitunutta, sitä ohjaa oppijan aito kiinnostus toimintaa, oppimista tai opittavaa asiaa kohtaan. Sisäinen motivaatio on usein yhteydessä syväprosessointiin, ts. sisäinen motivaatio suuntaa oppimista kohti holistista, syvälliseen ymmärtämiseen pyrkivää hahmotustapaa kohti. Joskus ulkoiset palkkiot häiritsevät sisäisen motivaation kehittymistä ja ylläpitämistä.
Palkitseminen ja oppijan riippuvuus ulkopuolisesta palautteesta liittyvätkin behavioristiseen oppimiskäsitykseen.
Palkitsemisen ja palautteen sijaan tai rinnalla motivaatiota on mahdollista tukea seuraavin keinoin:
- Tehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus
- Haasteellisuus; vaatimukset ja taidot tasapainossa
- Mielekkyys, henkilökohtainen merkityksellisyys
- Mahdollisuus valita
- Omatoimisuuden ja aloitteisuuden mahdollisuus
- Itsenäisyys, itseohjautuvuus: vastuun ja kontrollin siirto opettajalta oppilaalle asteittain
Palautettakin on monenlaista:
- Kontrolloiva palaute: tekemisen seurauksiin ja pakkoon liittyvä palaute
- Mielivaltainen palaute: epäjohdonmukainen, oppijan omasta toiminnasta (osin) riippumaton palaute
- Informoiva palaute: tieto, havainnot osaamisesta, osoittaa yksilön oman toiminnan ja valintojen merkityksen, oikaisee yksilön mahdollisesti virheellisiä käsityksiä osaamisestaan ja kyvyistään
- Dialoginen palaute: oppija reflektoi itse omaa toimintaansa, palautteen antaja toimii peilinä, ohjaa reflektiivistä toimintaa kysymyksin, tukee oppijaa tekemään havaintoja omasta toiminnastaan ja keksimään itse ratkaisuja
Flow-teoria
Uudempaa motivaatiotutkimusta edustaa Mihaly Csikszentmihalyin kehittämä ns. flow-teoria. Se tarkastelee voimakkaasti sisäisesti motivoitunutta eli autotelista toimintaa, joka tuottaa emotionaalisesti positiivisia kokemuksia ja on riippumatonta ulkoisista palkkioista.
Tällainen toiminta täysin omaehtoista, ja siihen liittyy ns. virtauskokemus eli flow: uppoutuminen toimintaan niin, että ulkoinen maailma katoaa. Tästä syntyy voimakas mielihyvän kokemus.
Virtauskokemuksen edellytyksenä on toiminnan vaatimusten ja henkilön valmiuksien välinen tasapaino. Mikäli kyvyt eivät ole riittävät suhteessa vaatimuksiin, seuraa ahdistus, jos taas vaatimukset ovat liian helpot suhteessa valmiuksiin, seuraa pitkästyminen.
Lähde
Csikszentmihalyi, M. 1991. Flow: The psychology of optimal experience. Harper Collins.