Taustaa

Transformatiivisen oppimisen teorian lanseerasi aikuiskoulutuksen professori Jack Mezirow (1923–2014) artikkelissaan Perspective transformation (1978). Artikkelissa hän käsitteli aikuisiän oppimisen kriittistä ulottuvuutta, joka mahdollistaa ajattelun, tuntemuksien ja toimintaa muovaavien oletusten ja odotusten rakenteiden tunnistamisen ja uudelleen arvioinnin.

Mezirowin ajatteluun vaikutti muun muassa saksalainen kriittisen teorian edustaja Jürgen Habermas (1929–). Habermas (1981) kuvaa eroa instrumentaalisen ja kommunikatiivisen oppimisen välillä. Instrumentaalinen oppiminen liittyy ympäristön hallintaan, suorituskyvyn tai ennustamisen parantamiseen. Kommunikatiivisen oppimisen tavoitteena on ymmärtää, mitä joku tarkoittaa kommunikoidessaan keskustelussa tai esimerkiksi kirjan, runon, taideteoksen tai tanssiesityksen välityksellä. Ymmärtämisen vahvistamiseksi on arvioitava paitsi tietyn asian paikkansapitävyyttä, myös tarkoitusta. Tavoitteena on ymmärtää asian viitekehys ja etsiä yhteistä perustaa sekä se, että keskusteluun osallistuvat henkilöt ymmärtävät selkeästi eri mieltä olevien olettamusten kontekstin. Tällöinkin johtopäätökset ovat aina alustavia ja niiden tulisi olla uusien argumentteja tai näkökulmien mukaan muuntuvia.

Transformatiivisen oppimisen teorian taustalla on myös Mezirowin laaja tutkimus yliopisto-opintoihin palaavien opiskelijoiden oppimiskokemuksiin liittyen. Tutkimuksen mukaan aikuisopiskelijoiden ajattelutapojen muutokset seuraavat usein seuraavia vaiheita:

  • häiritsevä kokemus, tilanne tai hämmentävä pulma (disorienting dilemma);
  • itsetutkiskelu, johon liittyy kielteisiä tunteita, kuten pelkoa, vihaa, syyllisyyttä tai häpeää;
  • omien oletusten ja uskomusten kriittinen arviointi;
  • sen tunnustaminen, että tyytymättömyys ja muutosprosessi ovat yhteisiä;
  • uusien roolien, suhteiden ja toiminnan vaihtoehtojen tutkiminen;
  • toimintatavan suunnittelu;
  • suunnitelmien toteuttamiseen tarvittavien tietojen ja taitojen hankkiminen;
  • uusien roolien väliaikainen kokeilu;
  • osaamisen ja itseluottamuksen rakentaminen uusissa rooleissa ja suhteissa;
  • uudelleen integroituminen omaan elämään uuden sanelemien ehtojen perusteella näkökulmasta. (Mezirow 1978; 2009)

Transformatiivisen oppimisen perusajatus

Transformatiivinen oppiminen on ajattelutapojen, oletusten ja niin sanottujen merkitysperspektiivien koettelua ja muuntelua. Merkitysperspektiivit ovat kulttuurin ja kielen rakenteita, joiden kautta ihminen rakentaa kokemuksilleen johdonmukaisuutta ja merkitystä. Ne muokkaavat ja rajaavat havaintoja, ajattelua, tunteita ja toimintaa. Kun merkitysperspektiivit lukkiutuvat, on ihmisellä taipumus hylätä ajatuksia, jotka eivät sovi niihin. Transformatiivisen oppimisen perusajatuksena on merkitysperspektiivien koettelu siten, että ne muuntuvat avoimemmiksi, huokoisemmiksi, moniulotteisimmiksi, uutta vastaanottaviksi.

Merkitysperspektiivi koostuu kahdesta ulottuvuudesta: ajattelumalleista (habits of mind) ja niiden tuottamista näkökulmista. Ajattelumallit ovat laajoja, abstrakteja, ja totunnaisia ​​ajattelu-, tunne- ja toimintatapoja. Ne rakentuvat kulttuuristen, sosiaalisten, kielellisten, kasvatuksellisten, taloudellisten, poliittisten, psykologisten, uskonnollisten ja esteettisten vaikutteiden välityksellä. Ajattelumallit vaikuttavat siihen, miten ihminen luokittelee kokemukset, uskomukset, ihmiset, tapahtumat ja itsensä. Ne voivat sisältää rakenteita, sääntöjä, kriteerejä, koodeja, skeemoja, standardeja, arvoja, persoonallisuuden piirteitä ja asenteita. Ajattelumallit tulevat näkyväksi näkökulmassa, joka muodostaa tulkinnan ilmiöstä, tilanteesta tai vaikkapa henkilöstä.

Esimerkki ajattelumallista on etnosentrismi eli taipumus pitää muita oman ryhmän ulkopuolisia alempana, epäluotettavina tai muuten vähemmän hyväksyttävinä. Tuloksena oleva näkökulma on kokonaisuus negatiivisista tunteista, uskomuksista, arvioista ja asenteista, joita ihmisillä on yksilöihin tai ryhmiin, joilla on erilaisia ​​ominaisuuksia kuin heillä.

Transformatiivinen oppiminen käytännössä

Transformatiivisen oppimisen kaksi pääelementtiä ovat kriittinen (itse)reflektio sekä aktiivinen osallistuminen keskusteluun. Tärkeää on myös toiminnan muuttaminen suhteessa muuntuneeseen ajattelumalliin ja näkökulmaan. Tämä edellyttää tietoisia päätöksiä ja pyrkimystä toimia niiden mukaan, ja valmiutta ottaa vastaan uusia, näkökulman edelleen muuntamiseen johtavia argumentteja.

Transformatiiviseen oppimiseen liittyy ominaisuus tai asenne (disposition), joka ruokkii jatkuvaa, tietoista pyrkimystä reflektoida kriittisesti omia ja toisten oletuksia, vahvistuksen hakemista muuttuville ajatusmalleille osallistumalla aktiivisesti keskusteluihin sekä sitoutumista päätökseen toimia muuttuneen näkemyksen mukaan.

Transformatiivisen oppimisen tuottamat muutokset voivat olla käänteentekeviä, äkillisiä ja suuria ajattelutapojen muutoksia. Ne voivat olla myös kumulatiivisia, progressiivisia oivalluksia, jotka vaiheittain johtavat näkökulman muutoksiin ja ajattelutavan muuttumiseen.

Suuri osa ajattelumallien rakentumisesta tapahtuu tietoisuuden ulkopuolella, jolloin intuitio korvaa oletusten kriittisen pohdinnan. Aikuiskoulutuksessa ja yliopistokontekstissa opettajien tehtävä on tukea opiskelijoita tuomaan nämä prosessit tietoiseen käsittelyyn ja näin parantamaan oppijan valmiutta sitoutua muutokseen, transformatiiviseen oppimiseen.

Mezirowin mukaan transformatiivinen oppiminen on rationaalinen, metakognitiivinen prosessi. Siinä arvioidaan uudelleen syitä, jotka tukevat ongelmallisia merkitysnäkökulmia, mukaan lukien ne, jotka edustavat sellaisia kontekstuaalisia kulttuurisia tekijöitä kuin ideologia, uskonto, politiikka, luokka, rotu ja sukupuoli. Se on prosessi, jonka avulla aikuiset oppivat ajattelemaan kriittisesti itse sen sijaan, että pitäisivät omia näkökulmia tukevia oletuksia itsestäänselvyytenä.

Tunteiden ja kehollisuuden merkitys reflektiivisessä toiminnassa ja transformatiivisessa oppimisessa

Mezirowin esittämässä oppimisteoriassa korostuu rationaalinen, tietoinen ajattelu. Suomessa erityisesti Kaisu Mälkki (2011) on laajentanut tätä näkökulmaa. Mälkin väitöskirja Theorizing the nature of reflection käsittelee reflektion haasteita ja edellytyksiä sekä sen luonnetta ja dynamiikkaa. Mälkki tuo tarkasteluun mukaan muun muassa Antonio Damasion neurobiologisen teorian emootioista ja tietoisuuden kehollisesta perustasta.

Mälkki on kriittinen niitä tapoja kohtaan, joilla reflektiota aikuiskoulutuksessa ja yliopistopedagogiikassa käytetään. Hänen mukaansa reflektion avulla tavoitellaan syvällisiä tiedostamis- ja muutosprosesseja, mutta usein tuloksena on yleistä pohdintaa. Tämä johtuu Mälkin mukaan siitä, että reflektio painottuu kognitiiviseen prosessointiin ja jättää reflektion emotionaaliset ja sosiaaliset prosessit vähemmälle huomiolle. Hän tuo esiin, kuinka niin sanotut reunatuntemukset tai -tunteet (edge emotions) voivat toimia reflektion käynnistäjinä (disorienting dilemma) viedessään opiskelijan pois mukavuusalueeltaan. Reunatuntemusten välttely jarruttaa kriittistä itsereflektiota ja transformatiivista oppimisesta.

Aikuiskoulutuksessa ja yliopistopedagogiikassa onkin keskeistä pohtia, miten opiskelijat voidaan turvallisesti saattaa kohtaamaan epämiellyttäviä tunteita ja miten heitä voidaan tukea kriittisen itsereflektiossa ja syvällisessä keskustelussa, jossa tunteet, arvot ja eriävät näkemykset nousevat esiin. Aihetta on tutkittu Suomessa myös liikunnanopettajakoulutuksen yhteydessä (Anttila, Siljamäki & Rowe 2018; Siljamäki & Anttila 2020; 2021; 2022).

Lähteet

Anttila, E. & Rowe, N. & Siljamäki M. 2018. ”Teachers as frontline agents of integration: Finnish physical education students’ reflections on intercultural encounters.” Physical Education and Sports Pedagogy 23 (6), 609–622. doi.org/10.1080/17408989.2018.1485141

Habermas, J. 1981. The Theory of Communicative Action, vol. 1, Thomas McCarthy (trans.), Boston: Beacon Press.

Mezirow, J. 1978. Education for Perspective Transformation: Women’s Re-entry Programs in Community Colleges, New York: Teachers College, Columbia University (available through ERIC system).

Mezirow, J. 2009. ”An overview on transformative learning.” K. Illeris (Ed.), Learning theorists… in their own words. Routledge.

Mälkki, K. 2011. Theorizing the nature of reflection. University of Helsinki
Institute of Behavioural Sciences. Studies in Educational Sciences 238.

Siljamäki M. & Anttila E. 2022. ”Näkökulmia kulttuuriseen moninaisuuteen: kulttuurienvälisen osaamisen kehittyminen liikunnanopettajakoulutuksessa.” Liikunta & Tiede 59 (3), 99–106.

Siljamäki, M. & Anttila, E. 2021. ”Developing future Physical Education teachers’ intercultural competence: The potential of intertwinement of transformative, embodied, and critical approaches.” Frontiers in Sports Active Living, 3:765513. doi.org/10.3389/fspor.2021.765513

Siljamäki, M. & Anttila, E. 2020. ”Fostering intercultural competence and social justice through dance and physical education: Finnish PE student teachers’ experiences and reflections.” C. Svendler Nielsen & S. Burridge (Eds.), Dancing across borders: Perspectives on dance, young people and change, 53–64. New York, NY: Routledge.