Suoraan sisältöön
Eurooppalaisen teatterin historiaa
Pentti Paavolainen, Jukka von Boehm
Johdanto
1
Teatterin alkumuodot ja antiikin Kreikka
1.1
Teatterihistorian tarpeellisuudesta
1.2
Voidaanko teatterin alkuperästä puhua ja mitä se tarkoittaisi
1.3
Kohti kreikkalaista teatteria
1.4
Ateenan suuret Dionysos-juhlat
1.5
Teatteritila ja esittäminen
1.6
Tragedian kolme mestaria
1.7
Ensimmäinen draamateoria (tragediasta)
1.8
Komedia ajan hampaana ja hampaattomuutena
2
Antiikin Rooma ja keskiajan teatteri
2.1
Antiikin Rooma ja sen teatterimuodot 500 eKr–300 jKr
2.2
Kristityt ja germaanikansat
2.3
Itä-Rooman eli Bysantin teatteri n. 300–1453
2.4
Länsi-Euroopan liturgisen draaman synty
2.5
Uskonnollinen draama laajenee 1200–1350
2.6
Kaupunkien suuret näytännöt 1350–
2.7
Karnevaali ja arjen nurin kääntäminen
2.8
Maallisen teatterin laajentuminen 1400–1500
3
Englannin renessanssi ja Shakespeare
3.1
Mitä renessanssi tarkoittaa ja miten se ilmeni
3.2
Italia ja antiikin harrastuksen herääminen sekä sen vaikutus näytelmiin
3.3
Englanti – kansalliset syyt ja seuraukset
3.4
Lontoon kiihkeä teatterielämä ja esityskäytännöt
3.5
Näytelmäkirjallisuuden tulva Englannissa
3.6
Kuka oli William Shakespeare?
3.7
Mitä Shakespearen näytelmät sisältävät?
3.8
Mitä Shakespearen jälkeen tapahtui?
3.9
Espanjan kultakausi teatterissa
4
Italia, Ranska ja Molière
4.1
Antiikin teatteria rekonstruoimassa
4.2
Lavastamisen vallankumous
4.3
Mitä kaduilla tapahtui?
4.4
Commedia dell’arten henkilöhahmot
4.5
Commedia dell’arten leviäminen ja vaikutus
4.6
Ranskan teatteri renessanssista barokin ajalle
4.7
Loistava teatteri ja nuori Molière
4.8
Aurinkokuningas ja kypsä Molière
4.9
Miten tragediaa tulisi kirjoittaa?
4.10
Jean Racine – aikalaistragedia roomalaispuvuissa
5
Valistus, Saksa ja romantiikka
5.1
Englannin teatterista 1660–
5.2
David Garrick ja hänen vaikutuksensa
5.3
Italia, Tanska ja Ruotsi 1700-luvulla
5.4
Ranskan teatteriolot ja kirjailijat
5.5
Näyttelemisen peruskysymyksiä
5.6
Porvarillinen draama ja vallankumous
5.7
Saksan teatteriolot: Sturm und Drang
5.8
Johann Wolfgang von Goethe ja Friedrich Schiller
5.9
Romantiikka Saksassa ja muualla
6
Realismia kohti ja siitä pois
6.1
Georg Büchner
6.2
Melodraama Ranskassa ja muualla
6.3
Huvinäytelmä, viihdelajit ja tähtinäyttelijät
6.4
Teatteritekniikka ja lavastustaide
6.5
Realismin ja vastuun vaatimukset
6.6
Henrik Ibsen
6.7
Naturalismi valtaa alaa
6.8
Ohjaajantaide nousee
6.9
Konstantin Stanislavski ja Anton Tšehov
6.10
Modernin juuret ja August Strindberg
7
Ohjaajat ja modernin teatterin nousu
7.1
Skenografian ja tila-ajattelun uudistuminen
7.2
Irlannin kansallisen teatterin kulta-aika
7.3
Leikkivä moderni – futurismi, dada, surrealismi
7.4
Ekspressionismi Saksassa
7.5
Venäläinen teatteri vallankumouksen jälkeen
7.6
Reinhardt ja Piscator
7.7
Massateatteri 1920-luvun Neuvostoliitossa ja 1930-luvun Hitlerin Saksassa
7.8
Pirandello ja Lorca
7.9
Yhdysvaltojen teatteri maailmansotien välillä
7.10
Ranska ja Antonin Artaud
8
Eeppinen, absurdi ja uusin teatteri
8.1
Bertolt Brecht – elämä, teokset ja vaikutus
8.2
Teatterielämän elpyminen toisen maailmansodan jälkeen
8.3
Eksistentialistien ja absurdikkojen maailma
8.4
Teatteri ja 1960-luvun sukupolvikapina
8.5
Saksankielinen teatteri 1960-luvulta alkaen
8.6
The Living Theatre ja muut ryhmät
8.7
Tšekkoslovakia, Puola ja Jerzy Grotowski
8.8
Peter Brook
8.9
Italia ja Neuvostoliitto
8.10
Mnouchkine ja Chéreau – Pariisin suuret nimet
9
Teatteri kylmän sodan jälkeen n. 1985–2005
9.1
Suuntaviivoja 1980-luvulta 1990-luvulle
9.2
Gorbatšovin ajan jälkeinen teatteri Venäjällä
9.3
Entisten sosialistimaiden teatteri 1990-luvulla
9.4
Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian teatterikartat
9.5
Ranskalaiset ja saksalaiset näkökulmat
9.6
Lähi-itä, Afrikka ja Latinalainen Amerikka
10
Teatteri, globalisaatio ja sen kriisit
10.1
Dokumenttiteatteri
10.2
Teatteri ja sosiaalinen media
10.3
Nouseva oikeistopopulismi ja teatteri
Kirjallisuus
Genet, Kaihtimet, 1966
Seuraavalle sivulle
