8 Eeppinen, absurdi ja uusin teatteri

Brechtin asemaa ei voi ohittaa. Se on riippumaton siitä, miten hän itse onnistui tavoitteissaan, tai […]

Kuten ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla, myös 1940-luvun lopun ilmiöissä on nähtävissä se, millä puolella rintamaa […]

Ranskalaisen teatterin sodanjälkeisestä ajasta Opintojakso 7 päättyi Antonin Artaud’n ajatusten esittelyyn. Vaikka ne tunnettiin pienissä […]

Länsi-Euroopan kulttuuriselle ilmastolle on ollut olennaista ja leimallista se, että älymystö on melko yksiselitteisesti kannattanut […]

1960-luvun sukupolvikonfliktien rajuus Saksassa liittyi menneisyyden traumaan. Moni vanhemman sukupolven henkilö, joka oli aktiivisesti tukenut […]

Ryhmätyönä (eli Créations collectives; Gruppenarbeit) rakennetut esitykset tulivat demokraattisten taiteilijakollektiivien tavaramerkeiksi. ”Kokeilevasta teatterista” ja ryhmistä […]

Sosialistisissa maissa teatterin yhteisöllinen tehtävä noudatti tavallaan kahta vastakkaista traditiota. Marxilaisessa hengessä teatterin tehtävä oli […]

Peter Brook (s. 1925) oli Grotowskin ja Artaud’n ajatusten tärkeitä levittäjiä. Brookin nimi nousee esiin […]

Giorgio Strehler Italiassa teatterit eivät saaneet julkista tukea ennen sotia ja senkin jälkeen hyvin niukasti. […]