Kolmannessa opintojaksossa lähestymme oman aikamme historiaa. Se vaikuttaa meihin suoremmin kuin aiemmissa jaksoissa, minkä vuoksi kerronnan tempo hidastuu. Tässä ja myös seuraavassa jaksossa pysyttelemme pelkästään 1500- ja 1600-luvuilla. Länsi-Euroopan keskiaikaa ja sen teatterimuotoja on luontevaa käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Keskiajan lopulla ja uuden ajan kynnyksellä Eurooppa oli kuitenkin suurten muutosten keskellä, minkä vuoksi yhä selvemmät alueelliset […]
Sana renessanssi tarkoittaa uudelleensyntymää (ransk. re + naissance; ital. ri + nascimento). Se viittaa Italiassa alkaneeseen intohimoiseen Kreikan ja Rooman taiteen tutkimiseen ja ihailuun, joka vaikutti suoraan Euroopan oman taiteen ja kulttuurin uudistumiseen uuden ajan alussa. Renessanssi on nähty kokonaisvaltaisena vapautumisena katolisen kirkon hallitsemasta keskiajan uskonnollisesta maailmankuvasta. Monien rinnakkaisten tapahtumasarjojen myötä 1400–1500-lukujen vaihteesta tuli käännekohta […]
Italian vaurastumisen aiheuttama kasvava kiinnostus antiikkiin johti myös kaikkiin antiikin teatteria koskevien tekstien etsimiseen ja niiden tutkimiseen. Kielitieteellisen eli filologisen harrastuksen lisääntyminen, kreikan ja latinan kielten historiallinen tutkimus, mahdollisti entistä tarkemmat tulkinnat niistä. Tekstit olivat säilyneet luostareissa ja myös arabiankielisiä laitoksia oli olemassa. Konstantinopolin hävityksen seurauksena vuonna 1453 niitä siirtyi Italiaan runsaasti. Antiikin säilyneet näytelmät […]
Englannin renessanssiteatteria pidetään eurooppalaisen teatterin yhtenä kukoistusajoista, mitä se on paitsi englanninkieliselle kulttuurille myös koko länsimaisen teatterille. Eteemme levittäytyy kiihkeän toimelias maa, josta monet valtaryhmittymät taistelivat keskenään ja jossa koko keskiaika oli täynnä verisiä sotia. Ensin käytiin vuosina 1339–1453 satavuotinen sota, jonka syynä oli Englannin kruunun omistukset Ranskassa. Sen jälkeen sodat jatkuivat Plantagenet-kuningassuvun kahden haaran, […]
Elisabethin valtaannousun myötä vuonna 1558 kaikille paronin arvonimen saaneille miehille annettiin oikeus ylläpitää teatteriseuruetta. Näytteleminen siirtyi siis ammattilaisille ja luvan varassa toimville ryhmille. Vuodesta 1574 alkaen Master of Revels, teatteriesityksiä kontrolloiva viranomainen, alkoi toimia hoveissa. Hänelle käsikirjoitukset tuli alistaa tarkistettavaksi. Paikallisella tasolla valtaa käyttivät kaupunkien pormestarit. Esiintymispaikoiksi vakiintuivat majatalojen pihat, linnansalit ja kaupungintalot. Niissä esittäminen […]
Jo 1400-luvun lopulta tunnetaan maallisiin aiheisiin perustuvia interludeja. 1500-luvun alkupuolella kirjoitettiin näytelmiä italialaisen renessanssin hengessä. Myös yliopistoissa ja kouluissa näytteleminen alkoi: Cambridgessa n. 1520, Etonissa 1525, St Paulin katedraalin koulussa 1527 ja Oxfordissa 1535. Esitysten yleisö koostui opiskelijoista, opettajista ja kutsuvieraista. Teatterin suosiota kasvatti se, että yleisö ja kirjoittajat tunsivat hyvin kreikkalaiset myytit, roomalaiset historiankirjat […]
Shakespeare on koko englanninkielisen maailman tutkituin yksittäinen kirjailija, jonka jokaisesta näytelmästä on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuskirjallisuutta. Silti hänen elämänvaiheisiinsa ja toimintaansa liittyy niin monia arvoituksia ja aukkoja, että kriittinen ote on aina paikallaan. Anthony Holdenin Shakespeare-elämäkerta on käännetty myös suomeksi 2004. Kirjan sisältämää tietoa on hyödynnetty myös oheisessa esityksessä, joka alkaa Shakespearen elämäntarinan kiintopisteistä. William Shakespeare […]
Kysymykseen ei ole muuta vastausta kuin se, että ne sisältävät koko maailman. Alla ensin luettelo näytelmistä, sitten aiheena niiden ryhmittely ja tärkeimmät aiheet. Vuosiluvut ovat likimääräisiä. Tiedot näytelmien esityksistä ja ilmestymisajankohdista ovat puutteellisia. Osa julkaistiin Shakespearen elinaikana, osa vasta vuoden 1623 kokoomateoksessa. Ruusujen sodasta kertovien näytelmien tapahtuma-aikaan viittaava kronologisesti varhaisempi sykli on merkitty §-merkinnällä ja […]
Ben Jonson (1573–1637) on kolmas Englannin renessanssin näytelmäkirjailija, joka nousee etualalle suuresta joukosta. Hän kirjoitti päänäytelmiensä lisäksi myös naamionäytelmiä hoviin yhdessä Indigo Jonesin (1573–1652) kanssa, esimerkiksi Oberon ja The Fairy Prince. 1598 Every Man In His Humour 1599 Every Man Out of His Humour 1605 Eastwood Ho! 1606 The Volpone; or The Fox 1610 The […]
Espanjan renessanssiteatterilla on useita yhtymäkohtia Englantiin. Keskeiset poliittiset tekijät olivat samansuuntaisia kuin Englannissa. Espanjassa kansallinen monarkia vahvistui keskiajan lopulla, valtakunta yhtenäistyi sekä tietoisuus omasta historiasta ja voitetuista sodista lisääntyi. Maan vahvan pääkaupungin Madridin yleisöpohja kattoi useat elämänpiirit, kuten aristokratian sekä vaurastuvan ja aiempaa itsetietoisemmaksi muuttuneen porvariston. Englannin lailla myös Espanjassa teatterin juuret olivat omassa keskiaikaisessa […]
