Tässä opintojaksossa palaamme vielä Italiaan ja kahteen tärkeään renessanssin ilmiöön, perspektiivilavastuksen syntyyn ja commedia dell’arteen. Sen jälkeen siirrymme Ranskaan, josta 1600-luvulla tuli Euroopan johtava kulttuurimaa myös teatterin kehityksessä. Sivuamme jo barokin aikakautta tyylilajeista puhuttaessa, vaikka barokki kuvaa teatterissa parhaiten visuaalista puolta. Lopetamme 1600-luvun loppupuolelle.
Edellisen opintojakson alussa käsiteltiin antiikin tradition henkiinherättämisen vaikutusta näytelmistölle Italiassa. Italiasta muodostui eräänlainen välittäjätaho muiden Euroopan kansojen tutustuessa antiikin perintöön. Italia kuului ruhtinaiden kielivalikoimaan. Macchiavellin ja muiden kirjoja luettiin myös Ruotsin prinssien hoveissa. Antiikin tekstien tarkempi tutkimus Italiassa aiheutti väittelyn siitä, olivatko Aristoteleen havainnot teatterista ja draamasta kuvauksia vai ohjeita. Jälkimmäisen kannan voitto vaikutti ihanteisiin […]
Näyttämöaukko tarjosi paljon mahdollisuuksia, mutta sitä ennen oli ratkaistava ongelmia. Perspektiivilavastuksen ongelmia oli sen valmistamisen suuritöisyys ja sen hankala vaihdettavuus. Jälkimmäiseen ongelmaan peittävä esirippu oli eräs ratkaisu. Mutta jo pelkästään eri esityslajien puitteissa kiinteä lavastus paitsi tylsistytti yleisöä, se myös rajoitti mahdollisuuksia erilaisten paikallisuuksien ja variaatioiden luomiseen. Pulmaa yritettiin ratkaista kuumeisesti. Myös antiikin periaktoi-laitteita yritettiin […]
Edellä olemme käsitelleet ruhtinaiden ja kuninkaiden teatteria. Vaikka yksinvaltiaiden huvit kustannettiin kansan pussista, oli niillä kuitenkin huomattavan työllistävä vaikutus. Näyttämörenkien, koristemaalareiden ja kankaan poimuttelijoiden lukumäärät eivät ole olleet vähäisiä. Jos jotakin suurisuuntaista järjestettiin, yrittivät kansalaiset kurkkia tapahtumia edes juhlasalien kattoikkunoilta tai hoviteatterien yläparvekkeilta, jossa paasipoikien ja palvelusväen paikat sijaitsivat. Commedia dell’arte — ammattinäyttelijän teatteri Renessanssin Italiassa […]
Seuraavaksi esitellään tärkeimmät commedia dell’arten henkilöhahmot, joita on ollut valtava eri määrä aina kunkin ryhmän tarpeiden ja valmiuksien mukaisesti. Hahmoja on kuitenkin mahdollista ryhmitellä ominaisuuksiensa ja näytelmällisten tehtäviensä perusteella ryhmiksi. Commedia dell’artessa on kymmenkunta ydinhahmoa, joihin on syytä perehtyä. Hahmot ovat eläneet pitkään eurooppalaisessa teatteritraditiossa, ja niiden visuaaliset mielikuvat ovat yhä edelleen elossa. Kirjallisuutta commedia […]
Ohessa muutama kiinnekohta italialaisten näyttelijöiden vaikutuksesta Euroopassa, joka oli vahvimmillaan vuosien 1550–1650 välillä. Tunnetuimmat ryhmät olivat. I Gelosi 1583–1604 (mustasukkaiset) oli muodikkain seurue. Sen kuuluisin näyttelijä Isabella Andreini on ensimmäinen nimeltä tunnettu naisnäyttelijä. I Confidenti 1574–1639 (uskotut, luotetut). I Desiosi 1581–1599 (toiveikkat). Gl’ Accesi 1590–1628 (hyväksytyt). I Fideli 1601–1652 (uskolliset). Erilaiset skenaariot olivat ryhmien omaisuutta. […]
Samaan aikaan kuin uskonsodat repivät Saksaa, Ranskasta tuli 1600-luvulla Euroopan johtava kulttuuri- ja teatterimaa. Seuraavaksi taustaa ranskalaisen teatterin kukoistukseen. Ranska oli vielä 1500-luvulla ankarien sisällissotien puristuksessa. Niiden syitä olivat valtaistuimen perimyskiistat, läänitykset ja uskonto. Uskonpuhdistus kalvinilaisessa muodossaan juurtui Ranskaan, varsinkin sen taloudellisesti toimeliaaseen kaupunki- ja käsityöläisväestöön. Heitä kutsuttiin hugenoteiksi. Hugenottisotia käytiin 1560–1590-lukujen ajan, ja uskonsotien […]
Molièresta (1622–1673), puhuminen on helpompaa kuin Shakespearesta, sillä hänen elämänvaiheistaan tiedetään enemmän. Jopa hänen seurueensa iltakohtaiset lipputulot ovat tiedossa. Silti myös arvoituksia on jäänyt. Molière oli teatterin moniammattilainen: hän oli sekä näyttelijä, näytelmäkirjailija että teatteriseurueen johtaja. Kirjailijana hänen ansionsa oli komedioiden nostaminen uudelle tasolle, mikä vaikutti myöhempään näytelmäkirjallisuuteen ja esitystapaan. Hän oli myös yhteiskunnan terävä […]
Ennen kuin jatkamme Molièren uran keskikohtaan, pari huomiota aikakauden valtiollisista tapahtumista sekä esittävän taiteen yleisistä tapahtumista on paikallaan. Vuonna 1661 Ludvig XIV:n henkilökohtainen hallituskausi alkoi, mikä päätti pitkän siirtymäkauden hallituksen ajan. Tanssiakatemia perustettiin, vaikka kuningas oli joutunut luopumaan omista balettiharrastuksistaan. Sillä oli ratkaiseva vaikutus hovibaletin kehittymiseen Ranskassa. Sen jälkeen, kun Ranskasta oli kasvanut Euroopan johtava […]
Aristoteleen tulkinnasta keskusteltiin 1500-luvun ajan. Lopulta päädyttiin siihen, että Aristoteleen havainnot tulisi ymmärtää hyvän kirjoittamisen normina. Myös Ranskassa puheenvuorot voittivat, joissa ylistettiin Aristoteleen pohjalta tehtyä tulkintaa kolmesta yhteydestä, eli ajan-, paikan- ja toiminnan ykseydestä. Kieltämättä kolme yhteyttä voivat parhaimmillaan selkeyttää draamaa sotkuisten ja rönsyilevien juonentynkien sijaan. Toisin sanoen näytelmässä olisi yksi selkeä ja yhtenäinen toiminta, […]
