Käsittelemämme aikakausi tunnetaan myös Ranskan klassisen draaman aikana. Draamamuotoa kutsutaan myös ranskalaisklassismiksi. Jean Racine (1639–1699), jota pidetään ranskankielisen draaman suurimpana mestarina, hioi muodon täydelliseksi. Toisin kuin Corneille, Racinen juoniasetelma oli mahdollisimman yksinkertainen. Usein sen pohjana olivat tunnetut antiikin tragediat, erityisesti Euripideen teokset. Heidän henkilögalleriansa varaan Racine onnistui luomaan teostensa monitahoisen ja psykologisen intensiteetin. Ulkoisten konfliktien […]
4.10 Jean Racine — aikalaistragedia roomalaispuvuissa
5 Valistus, Saksa ja romantiikka
Tämä opintojakso aloittaa uuden maantieteellisen kierroksen. Aloitamme Englannista ja Ranskasta, mutta pääasiassa tarkastelemme Saksaa, jonka teatterielämä ja draama nousivat valistuksen ja varhaisromantiikan hengessä 1700-luvun lopulla. Saksalaisen kulttuurin ja talouden nousu ajoittui 1800-luvulle, jolloin siellä kukoistanut romantiikan taidesuuntaus inspiroi koko Eurooppaa. Luvun pääteema liittyy uuden yhteiskunnallisen luokan, porvariston nousuun. Tapa, jolla muutos vaikutti teatteriin, tai porvarillisten […]
5.1 Englannin teatterista 1660—
Englannin teatterista puhuttiin edellisen kerran Shakespearen ja hänen seuraajiensa yhteydessä. Pääpaino oli teattereiden sulkemisessa ja elinvoimaisen tradition katkeamisessa. Vuosina 1642–1660, sisällissodan ja Oliver Cromwellin johtaman puritaanisen tasavallan aikana, iso osa ammattikunnasta elätti itseään maaseutukiertueilla tai esiintymällä yksityistilaisuuksissa ja majatalojen pihoilla. Tavallisesti esitettiin pienimuotoisempia, tunnetuista teoksista tehtyjä tiivistelmiä tai hupailuja. Runsaasti seurueita lähti myös Manner-Eurooppaan. Italialaisten […]
5.2 David Garrick ja hänen vaikutuksensa
David Garrick (1717–1779) on suuri englantilainen näyttelijä, jonka aikana Drury Lane -teatterin taso kohosi. Siitä tuli pariksi vuosikymmeneksi yksi Euroopan johtavista teattereista. Jo varhain saavutetun asemansa myötä Garrickin nimiin on liitetty myös sellaisia uudistuksia ja saavutuksia, joiden todenperäisyyttä on mahdoton tietää. Garrick oli taustaltaan ranskalaista hugenottisukua ja hän toimi aluksi viinikauppiaana Lontoossa. Vuonna 1741 Garrick […]
5.3 Italia, Tanska ja Ruotsi 1700-luvulla
Italia Italian valtiollisen hajanaisuuden vuoksi useat merkittävät keskukset kuten Venetsia, Milano ja Rooma alkoivat kilpailla kulttuurin alueella. 1700-luvun arkeologiset löydöt olivat edistäneet Italiaan tehtävää kulttuurimatkailua. Turismista tuli huomattava elinkeino. Italialainen lavastustaide oli kysyttyä ruhtinashoveissa. Bibbiena-suvusta on mainittu jo edellä (katso luku 4.2 Lavastamisen vallankumous). Yksi tärkeimmistä innovaatioista oli Ferdinando Bibbienan kokeilu kääntää perspektiivi vinottain vuonna […]
5.4 Ranskan teatteriolot ja kirjailijat
Ranska hävisi jatkuvasti sodissaan Euroopassa ja siirtomaissa 1700-luvulla. Yksinvaltaista hallintojärjestelmää ei uudistettu, minkä vuoksi kolmas sääty jäi päätöksenteon ulkopuolelle. Sääty viittasi kaikkiin muihin kuin aatelistoon ja papistoon. Sen taloudellinen ja sivistyksellinen merkitys kasvoi kuitenkin jatkuvasti. Sen jälkeen kun säädyt kutsuttiin yhteen 150 vuoden tauon jälkeen, ei ole yllättävää, että ne kieltäytyivät hajaantumasta ennen perustuslain säätämistä. […]
5.5 Näyttelemisen peruskysymyksiä
1700-luvulla myös Ranskassa virisi keskusteluja hyvän näyttelemisen luonteesta. Keskustelua käytiin myös Englannin kanaalin yli. Ranskalaisia kirjoja alettiin kääntää englanniksi ja päinvastoin. David Garrickin maine levisi Ranskaan. Myös näyttelijän sosiaalista asemasta ja tehtävästä alettiin keskustella Ranskassa. Seuraavassa keskustelun pääkohdat. Luigi Riccoboni kirjoittama italialaisen teatterin historia (Histoire du theatre italien, 1730–1731) lisäsi tietoisuutta ammatin vaiheista. Teos on […]
5.6 Porvarillinen draama ja vallankumous
1700-luvun tärkein kehitys tapahtui vakavan draaman puolelta. Sen kautta kolmannen säädyn edustajat, porvaristo, käsityöläiset ja palvelijat saivat äänensä kuulumaan. Näytelmissä alettiin kritisoida aatelissäädyn moraalittomuutta. Samalla näytettiin konkreettisesti, kuinka ylempien säätyjen mielivalta vaikutti alempien säätyjen ihmisten elämään. Järki, logiikka ja uskottavuus yhdistyivät tarkkaan kuvaukseen olosuhteista, minkä vuoksi porvarillinen draama oli realistista. Toisaalta sorrettujen puolesta otettiin kantaa […]
5.7 Saksan teatteriolot: Sturm und Drang
Saksan teatteriolot olivat olleet myöhäiskeskiajalla ja renessanssin aikana vilkkaat. Teatteritoiminta koostui kaupunkien näytännöistä sekä koulu- ja yliopistojärjestelmän laajasta näytelmäharrastuksesta. 1500-luvun lopulta alkaen myös italialaisia seurueita alkoi vierailla. 1520-luvulta uskonpuhdistuksesta seuranneet taistelut, kapinat ja sodat heikensivät pysyvän teatterikulttuurin mahdollisuuksia. Erityisen katastrofaalista koko maalle oli 1618–1648 Kolmikymmenvuotinen sota, joka jätti jälkeensä läpeensä tuhotun ja pirstaleisen maan. Sodan […]
5.8 Johann Wolfgang von Goethe ja Friedrich Schiller
Molemmat Saksan kirjallisuuden suurista klassikoista olivat myös aktiivisia teatterimiehiä. Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) oli aikansa suurin monilahjakkuus, jonka teatterityö jatkui kauan ja kantoi monenlaista hedelmää. Sen sijaan Schiller nousi omaperäisenä ja väkevänä dramaatikkona Goethen ohi. Vaikka he tekivät yhteistyötä, kulkivat heidän tiensä lopulta erilleen. Schilleriä on nimitetty Saksan Shakespeareksi, kun taas Goethe oli puolestaan […]